|
|
PERSONA NON EXISTA
Taidekeskus Mältinranta, 2006 |
|
| Muotokuvia kuvitelluista henkilöistä voisi verrata
kirjailijan luomiin henkilöhahmoihin. He ovat enemmän
tai vähemmän luojansa näköisiä, ja heissä
on häivähdyksiä monista todellisista ihmisistä.
Henkilöitä luodessani oli taustalla eksistentialistinen
ajatus elämän tarkoituksesta / tarkoituksettomuudesta
ja sen tuottamasta ahdistuksesta, joka kuvissani näkyy peitettynä,
torjuttuna tai vasta nupullaan. |

Valkoiset vaatteet
Pukiessani kuvissa ihmiset valkoiseen, palaan lapsuuden leikkeihin ja samalla mystifioin kuolemanpelon. Vähitellen ovat eri rituaalit (häät, hautajaiset) alkaneet mielessäni yhdentyä. Valkoinen symbolisoi minulle kuolemaa; lapsuuden keiju- ja prinsessaleikeistä on jäljellä vielä muisto, ikuisen rakkauden myytti on jo tallautunut hääjuhlien humuun, vanhempani puettiin pitkään valkoiseen mekkoon ennen valkoisen arkun sulkemista, hautajaiskimppuun olisi pitänyt valita valkoisia kukkia. |
 |
 |
|
|

|
SURULLINEN TARINA
Ääniinstallaatio
valokuva ja cd-soitin kuulokkeilla |
Isäni kuoltua löysin vanhan C-kasetin, johon hän oli aikoinaan purkanut maailmantuskaansa. Yhdistin tähän nauhoitukseen omia kommenttejani ja siirsin CD:lle. Teoksen pituus on 7 min. ja kuunneltavissa kuulokkeilla.
|
|