Aino itkee perheensä rakkaudettomuutta:

"Syäntäni tuimelevi,
Päätäni kivistelevi.
Eikä tuima tuimemmasti
Kipeämmästi kivistä,
Jotta, koito, kuolisinki,
Katkeaisinki, katala,
Näitä suurilta suruilta,
Apeilta miel'aloilta.
Jo oisi minulla aika
Näiltä ilmoilta eritä,
Aikani Manalle mennä,
Ikä tulla Tuonelahan:
Ei mua isoni itke,
Ei emo pane pahaksi,
Ei kastu sisaren kasvot,
Veikon silmät vettä vuoa,
Vaikka vierisin vetehen,
Kaatuisin kalamerehen,
Alle aaltojen syvien,
Päälle mustien murien."