Minulla on kasa käytettyjä silmälaseja, muistoina vanhemmistani. Kun katson niiden läpi maailmaa, näyttää se epäselvältä ja väärentyneeltä, kuten muistotkin usein.

Katselen ympäristöä ja kuvia siitä vielä selkeinä ja tunnistettavina. Olen kuitenkin tuskallisen tietoinen näköni ja muistini heikkenemisestä ajan kuluessa. Laittaessani äitini vanhat silmälasit kameran linssin eteen, muistan ne omituiset näköharhat, joita äitini jo lähes sokeana kuvaili.

Kennolle silmälasien läpi tallentamissani kuvissa näkyy myös "pikselimössöä", lasiaisen samentumaa kuvan pinnalla.