Ensimmäisen kerran, kun ikkunasta katsoessani en nähnyt läheistä katua pidemmälle, tuli outo olo. Koko maisema oli hävinnyt, talot, puut, järvi ja sen takainen asuma-alue. Nyt tiedän jo, ettei ole maailmanloppu vaikka rantapuiden takana ei ole mitään. Kuitenkin se tuntuu edelleen jotenkin jännittävältä, enkä voi olla leikkimättä tyhjyyden mielikuvalla.