Pehmeä peti vaikka jääprinsessalle; paksu patja ja jousipohja.

Asteita vielä yli kaksikymmentä. Onneksi meillä on kaukolämpö, eikä sähkö ole ollut poikki koko talvena kuin yhden sekunnin. Kyllä on kiva asua kaupungissa.

Ensimmäisen kerran, kun ikkunasta katsoessani en nähnyt läheistä katua pidemmälle, tuli outo olo. Koko maisema oli hävinnyt, talot, puut, järvi ja sen takainen asuma-alue. Nyt tiedän jo, ettei ole maailmanloppu vaikka rantapuiden takana ei ole mitään. Kuitenkin se tuntuu edelleen jotenkin jännittävältä, enkä voi olla leikkimättä tyhjyyden mielikuvalla.

Nousin tänään jo ennen aurinkoa! Aamurusko parhaimmillaan vähän yli yhdeksän meidän parvekkeelta katsottuna.

Nyt pitäisi löytää elämään jonkinlainen struktuuri, muuten menee laiskotteluksi ja pelkäksi ajatusten ja tekojen vellonnaksi. Hyvä niinkin, toisinaan, mutta minulla on haaveena saada vielä jotain aikaan - jotain pientä, jotain kaunista, jotain valmista.

Poistin koko entisen blogini ja aloitin uuden. Syynä on hakkerihyökkäys sekä oma haluni aloittaa blogielämä taas kerran alusta.
Tästä blogista tulee hyvin kuvapainotteinen, mutta aina kuvat eivät riitä kertomaan. Nähdään pian uusissa merkeissä.